"Aina kannattaa edes ottaa lähtemään pakit" - on erään kiipeilijätoverin motto. Omakseni en sitä vielä hyväksy, vaikka tällä kertaa tulimmekin alas kolmannen kp:n jälkeen. Vaikka tärkein tekijä epäonnistuneeseen nousuun olikin erittäin huonoksi yltynyt keli, on silti paikallaan miettiä myös, että mikä meni pieleen ja mitä voisi tehdä toisin ensi kerralla.
Tässä pientä listaa itseäni varten, ja toivottavasti muillekin hyödyksi:
Varusteiden määrä:
Jo pitkä yli 600 vertikaalimetrin lähestyminen vei voimia aika tavalla, kun kantolaite painoi niin ettei sitä saanut ilman vippaskonsteja selkään nostettua. Mukana oli liikaa köysiä, fiksaamisen voi unohtaa ensi kerralla. Räkki oli myös liian massiivinen ja ruokapuolestakin olisi voitu nipistää.
Bivypussi ledgeen:
Varsinkin kostealla kelillä ledgen sisään kertyy paljon vettä ja makuupussin kosketusta fly:n kankaaseen on mahdoton välttää. Siispä bivypussi kehiin.
Tavaroiden organisointi:
Näinkin märällä ja paskalla kelillä olisi tärkeää että kaikki irtaimet varusteet pysyisivät kuivina kaikissa olosuhteissa. Riittävävän monta vesitiivistä kanoottipussia, joihin tavarat on järjestetty loogisesti.
Energiansaanti:
Perusjuttuja, mutta 60m:n teknokoopeeta soolotessa unohtuu herkästi. Enuja pitää saada pitkän päivän aikana tasaiseen tahtiin, tai asioista tulee hieman vaikeamman oloisia.
Kiipeilynopeus:
Bigwallteknoaminen varsinkin A1 greidillä tulee olla hommaa jossa hengästyy sykkimisestä. On asennoiduttava niin, että ylös mahdollisimman nopeasti. Jos tippuu niin sitten tippuu.
Asenne:
Bigwallkiipeily varsinkin paskassa kelissä on luonteeltaan huomattavan syvältä. Pitää vain koittaa asennoitua sillä tavoin, että siinä vaiheessa kun toiset rupeaa suunnittelemaan pakkeja, itse rupeaa varsinaisesti vasta nauttimaan touhusta. Tietenkin turvallisuutta unohtamatta.
Toivottavasti ensi kerralla menee paremmin: tässä hieman kuvia:
Pitkä ja kivinen tie
Ensimmäistä kp:ta aloittelemassa
