Vaikka vapaakiipeilykelit ovat Etelä-Suomessa parhaimmillaan, jokin vastustamaton voima vetää pohjoiseen. Kohteena on Blåmannenin seinämä lähellä Tromssaa, ja siellä reitti nimeltä Ultima Thule (A1/A2, 350m). Reitin kiipeäminen vaatii useamman yön nukkumista ns portaledgessä, seinälle ripustettavassa majoitteessa. Reitin yrittäminen on askel minulle vielä tuntemattomaan bigwallkiipeilyn maailmaan.
Tekninen kiipeily on hidasta puurtamista verrattuna vapaakiipeilyn sulavuuteen. Eteneminen ei ole kiinni niinkään fysiikasta ja tekniikasta, vaan henkisestä kantista ja surkeiden olosuhteiden sietämisestä. Vinksahtaneessa kiipeilijän mielessä häilyy jopa ajatus: "Tulisipa kunnon teknokeliä, räntäsadetta sopivan tuulen säestyksellä". Onneksi myös vaimea järjen ääni pääsee ajoittain kuuluville: "Luontoäidin kanssa ei kannata ruveta kilpasille. Tämä on kuitenkin vain harrastus, ja riskit on mitoitettava sen mukaan".
Säälittävä piissivalikoima, onneksi Matin possu on kuin joulupukin kontti
Säälittävä piissivalikoima, onneksi Matin possu on kuin joulupukin kontti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti