Bara blåbär

Matkalla Bara blåbärille

Prestenin jälkeen olutta siemaillessamme vannoimme että huomenna olisi välipäivä. Välipäivän merkitys pääsi kuitenkin hämärtymään kun eräät Norjalaiset kehuivat Bara blåbärin nautinnollista käsijammihalkeamaa juurikin hyväksi lepopäivän puhteeksi. Siemen oli siis kylvetty, ja seuraavana aamuna löysimme itsemme sovittelemasta jammihanskoja käsiin kyseisen halkeaman juurelta. Ongelmana oli vain, että joku oli nähtävästi kertonut myös isolle joukolle Norjalaisia tämän reitin olevan mainio aloittelijan multipitch.

Ajattelimme odotella kaikessa rauhassa muutaman tunnin ruuhkan laantumista, mutta kun yksi köysistö tuli vielä jälkeemme, olimme pakotetut lähtemään ylös. Itse kiipeily oli laadukasta viisimiikan läpsyttelyä, mutta 90 % ajasta meni valitettavasti kiipeilyn sijasta ständeillä odotteluun. Pitkäpartainen Rob Hallin näköinen tradmasteri (lempinimi annettu ulkoisen habituksen vuoksi) kavereineen päästi meidät kohteliaasti ohi ja pääsimme kohtuullisessa ajassa reitin loppuun.

Ilmassa leijuvat epikin ainekset alkoivat selvitä meille vasta laskeutumisen aikana, kun ankkureilla kyyhötti laskeutumislaitteensa ominaisuuksiin vasta perehtymässä olevia sankareita. Loputtomalta tuntuvan odotuksen jälkeen pääsimme kuitenkin laskeutumaan alas ja bara blåbär oli nähty. Pitkä odotus myös palkittiin, sillä eräät slovakialaiset olivat jättäneet tekemänsä ankkurin n 80 m:n korkeuteen laskeutumisreitille. Slovakien jo lähdettyä kiitin, kumarsin ja kävin hakemassa rojut parempaan talteen.


Tradmasterin kaveri koilaa


Ja master kakkostelee